OCD-oireilusta voi vapautua – Oma tarinani ja oivallukseni

Hei, olen Johanna, OCD-kokemusasiantuntija ja hyvinvointivalmentaja. Haluan jakaa omaa tarinaani, jotta mahdollisimman moni saisi tietoa OCD:sta, ahdistuneisuushäiriöistä ja ennen kaikkea siitä, miten niistä voi toipua.

Tämä blogikirjoitus perustuu kokemuksiini ja siihen tietoon, jota olen sisäistänyt 15 vuoden OCD-oireilun, itsetutkiskelun ja tiedonhaun kautta. Jos OCD tai ahdistus vaikuttaa elämääsi tai läheisesi elämään, toivon, että löydät tästä tekstistä ymmärrystä ja keinoja tilanteeseen.

OCD:n alkutaival – mistä kaikki sai alkunsa?

OCD-oireiluni puhkesi kymmenvuotiaana, kun menetin isäni äkillisesti. Tämä trauma laukaisi ensimmäiset oireet, jotka ilmenivät pakkotoimintoina:

• Hellan tarkistaminen

• Vesihanojen varmistelu

• Erilaisten kodin turvallisuuteen liittyvien asioiden jatkuva tarkastaminen

OCD:lle tyypillistä on pakonomainen tarve varmistaa, että mitään pahaa ei tapahdu. Pahimmillaan tämä noidankehä voi viedä valtavasti aikaa ja energiaa arjessa.

Pakkoajatukset – OCD:n ahdistavin puoli

Ajan kuluessa oireiluni siirtyi pakkoajatuksiin, jotka olivat huomattavasti kuormittavampia kuin aiemmat tarkasteluni. Ajatuksissani pelkäsin menettäväni kontrollin itsestäni ja tekeväni jotain pahaa muille. Tämä oli OCD:n tapa luoda pelkoja, jotka eivät olleet millään tavalla linjassa todellisen itseni kanssa.

OCD:n ydin ei ole se, että ihminen oikeasti haluaisi tehdä pahaa – päinvastoin. Pakonomaiset ajatukset tai toiminnot kohdistuvat niihin asioihin, joita ihminen pelkää eniten, ja juuri siksi ne ovat niin ahdistavia.

Miksi OCD syntyy? Turvattomuuden kokemus taustalla

Olen vuosien varrella ymmärtänyt, että OCD:n taustalla on aina jonkinlainen turvattomuuden kokemus. Se voi olla:

• Äkillinen trauma (kuten isäni menetys)

• Pitkittynyt stressi tai kuormitus

• Lapsuuden ajan olosuhteet, joissa turvallisuuden tunne on järkkynyt

Moni ei välttämättä tunnista traumaattisia tapahtumiaan, mutta se ei tarkoita, etteikö turvattomuuden kokemus olisi olemassa. Muistijälki säilyy sekä alitajunnan että hermoston tasolla, vaikka emme muistaisi menneitä tapahtumia tai tunnistaisi niitä traumaksi.

Perinteinen hoito vs. oma polkuni toipumiseen

Olen käynyt OCD:hen erikoistuneen psykiatrin terapiassa ja ymmärtänyt teoriassa, miten OCD toimii. Kuitenkaan pelkkä ymmärrys ei vielä muuttanut mitään käytännössä.

Mikä lopulta auttoi?

1. Itsetutkiskelu ja tiedonhaku – En tyytynyt siihen, että OCD on vain "osa minua, ja sen kanssa täytyy oppia elämään", vaan lähdin selvittämään, mistä oireiluni kumpuaa.

2. Kehollinen työskentely – OCD ei ole vain mielen ongelma, vaan sen kehittyminen liittyy kehomme viestintäjärjestelmän eli hermoston epätasapainotilaan sekä turvattomuuden kokemukseen. Siksi oireilun työstäminen pelkästään tietoisen mielen tasolla ei riitä.

3. Oikeat ihmiset ympärilläni – Kumppanini ja muut turvalliset ihmiset auttoivat minua matkallani - yksin en olisi päässyt näin pitkälle.

OCD ja turvan palauttaminen kehoon

Yksi suurimmista oivalluksistani oli se, että OCD ei ole vain ajatusprosessi – se on kehollinen reaktio. Kun keho on kroonisessa hälytystilassa, mieli tuottaa jatkuvasti ahdistavia ajatuksia.

Miten turvan tunnetta voi palauttaa kehoon?

• Tunteiden käsittely – Lapsuudessa käsittelemättä jääneet tunteet ovat kehomme muistissa vielä aikuisena. On tärkeää voida kohdata niitä turvallisessa ympäristössä.

• Hengitys- ja rentoutusharjoitukset – Nämä auttavat hermostoa siirtymään pois taistele tai pakene -tilasta, sillä ne aktivoivat Vagushermoa, joka vastaa kehon lepo- sekä palautumisreaktioista.

• Tietoisuus siitä, että OCD:n tarkoitus on hyvä – Sinusta tuntuu, että olet pakotettu tekemään tai ajattelemaan tietyllä tavalla. Tämä on kuitenkin vain hätätilaan ajautuneen hermostosi epätoivoinen yritys pitää sinut turvassa.

OCD:n hallitseminen ei tarkoita, että yritämme "lopettaa pakkoajatukset" kapinoimalla niitä vastaan, vaan että opimme suhtautumaan niihin ja itseemme uudella tavalla. Jälki käteen näen oman tilanteeni niin, että OCD tuli pysäyttämään minut sen kaikkein tärkeimmän - oman hyvinvointini - äärelle. Minun piti kärsiä tavalla jota en toivoisi kellekään, jotta ymmärsin pysähtyä. OCD opetti minut arvostamaan ja rakastamaan itseäni, ja tehtävänsä tehtyään se poistui vähin äänin elämästäni.

OCD:sta voi toipua – mutta se vaatii syvempää ymmärrystä itsestä

OCD:n kanssa eläminen voi tuntua loputtomalta noidankehältä, mutta toipuminen on mahdollista kaikille, aivan kuten se oli minulle. Se vaatii oikeanlaista tietoa, hermoston rauhoittamista ja ennen kaikkea uudenlaista, myötätuntoista tapaa suhtautua omiin ajatuksiin ja tunteisiin.

Tulen jakamaan lisää syväluotaavaa tietoa tästä aiheesta sekä videoillani että uutiskirjeessäni. Jos haluat saada uutta sisältöä suoraan sähköpostiisi, liity mukaan uutiskirjelistalleni.

Kiitos, että luit tämän! Jos kirjoitus resonoi sinussa tai läheisessäsi, jaa se eteenpäin – yhdessä voimme levittää tietoisuutta ja auttaa yhä useampia ihmisiä. 🙏

💙 Tilaa siis uutiskirje ja pääset mukaan matkalle!

Ps. Uutiskirjeen tilaajille: Jotta sähköpostini eivät päätyisi roskapostikansioon, lisääthän minut luotettujen lähettäjien listalle sähköpostipalvelussasi. Näin varmistat, että uutiskirjeet saapuvat suoraan inboxiisi ilman häiriöitä. 😊