Oire on kuin lumpeenkukka veden pinnalla – mutta missä ovat sen juuret?

OCD-diagnoosi auttoi minua ymmärtämään itseäni

Kirjoitin viikonloppuna tänne blogiin siitä, mitä oma OCD-diagnoosini on opettanut minulle. Diagnoosin saaminen oli minulle omalla tavallaan helpotus, sillä se antoi selityksen oireilleni sekä tuntemuksilleni.

Oire on pintapuolinen ilmentymä

Matkani varrella olen kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, etten halua antaa diagnoosille liikaa painoarvoa tai antaa sen määritellä itseäni.

Koen, että lapsuuteni traumasta johtuen mieleni todennäköisesti olisi alkanut oireilemaan jollain tavalla, vaikka OCD ei olisi koskaan puhjennut. Kysehän ei ole itse oirekuvasta vaan siitä, mitä kaikkea pinnan alla on kytenyt, ja josta oireilu on ollut seurausta. Oire on kuin lumpeenkukka, joka puhkeaa veden pinnalle, mutta sen juuret ulottuvat syvälle veteen. Mielen oireilu, eli omalla kohdallani OCD, on ollut ilmentymä sille turvattomuudelle, jota olen lapsuudessani kokenut.

Se, mihin keskitymme, kasvaa

Mitä voimakkaammin identifioiduin diagnoosiini eli mitä enemmän etsin siitä tietoa ja luin muiden kokemuksista, sitä enemmän OCD ja siihen liittyvät, pääosin negatiiviset ajatukset ja tunteet ottivat valtaa elämässäni.

Niinpä aloin antaa vähemmän painoarvoa diagnoosille ja oireilleni. Terapiassa käyminen ja altistusharjoitukset auttoivat, mutta eivät tuoneet sitä lopullista ”läpimurtoa” ahdistuksesta. Miksi? Koska ne eivät yksin poistaneet ongelman juurisyytä eli lapsuudessa kokemaani turvattomuutta, joka yhä eli minussa.

Turvattomuus ei katoa itsestään

Turvattomuutta ei voi poistaa kenenkään kokemuksesta sormia napsauttamalla. Kun turvattomuuden tilalle tuodaan sen vastakohta, eli kokemus siitä, että on turvassa, mikään ei enää pidä turvattomuuden kokemusta elossa. Tällöin se poistuu luonnollisena seurauksena kokemuksestamme.

Turvan tunnetta ei voi rakentaa ulkopuolelta

Kukaan ulkopuolinen ihminen ei voi rakentaa turvan tunnetta meihin niin, että siitä tulisi vallitseva olotilamme. Vallitsevalla olotilalla tarkoitan sitä, mitä pääosin koemme päivissämme - turvan tunteesta käsin se on rauhaa, luottamusta ja rakkautta ja turvattomuudesta käsin pelkoa, stressiä sekä epävarmuutta. Ulkopuolinen ihminen voi vain näyttää tien, jolle meidän tulee astua rakentaaksemme turvan tunteesta “uuden normaalimme”.

Turvan kokemusta ei myöskään voi rakentaa yksin sillä, että rauhoitetaan kierroksilla käyvää hermostoa joogan tai meditaation avulla. Nämä pelkästään eivät riitä. Turvan tunteen rakentuminen vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Se vaatii ystäviä ja/tai kumppania, joiden seurassa tulemme kuulluksi ja nähdyksi ja koemme, että meitä kannatellaan. Se vaatii turvallista työpaikkaa tai muuta verkostoa, jossa jokainen on tasavertainen ja arvokas osa yhteisöä.

Se vaatii meiltä itseltämme kauniita ja rohkaisevia sanoja ja tekoja itseämme kohtaan. Jos sanot itsellesi olevasi arvokas, mutta hyvinvointisi priorisointi arjessa osoittaa käytännössä jotain aivan muuta, aivosi eivät usko sinua. Jos et vedä rajoja sille, miten sinua voi kohdella etkä siivoa elämästäsi niitä asioita, jotka aidosti eivät tee sinulle hyvää, uskot edelleen alitajuisesti ettet ole sen hyvän arvoinen.

Turvan tunne rakentuu pienistä teoista

Turvan tunteen palauttaminen on pala palalta toistensa päälle rakentuvia korjaavia kokemuksia. Kun alat tietoisesti rakentaa turvaa itseesi et enää vain selviydy, vaan alat nauttia elämästä, koska sinulla on resursseja keskittyä mielekkäisiin ja sinulle tärkeisiin asioihin. 🌿✨ Kaikki alkaa pienistä teoista, jotka vahvistavat sinussa uskoa siihen, että olet arvokas ja rakastettu juuri sellaisena kuin olet.

Ps. Huomaan näiden blogitekstien päätyvän monesti roskapostin joukkoon. Jos haluaisit vastaanottaa kirjoitukseni sähköpostitse niin, etteivät ne mene sinulta ohitse, lisääthän minut luotettujen lähettäjien listalle sähköpostipalvelussasi. 😇